sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Isä, poika ja Black Swan


Siirretty vanhasta blogista:
Perjantaina hypättiin Ziton kanssa junaan. Juna oli täynnä koiria, ja meinasi mennä hermo yhteen pystykorvaan, joka haukkui Zitoa. Oli sitten hieman pitelemistä välillä Zitossa, ettei ihan meininki sekoa. Zito sieti onneksi hyvin ja osasi rauhoittua, kunhan sai välillä namia suuhunsa. Matka meni nopeasti ja pian oltiin jo Tiksin asemalla.  Perillä odotti Remus ja vietiin pojat heti ulos. Hienosti tulivat toimeen hundet ja mentiin sisään. Siellä oli pientä leikin tynkää, mutta liikaa ei annettu poikien touhuta keskenään, ettei mennyt isottelun puolelle. Pari kertaa pojat ärähtivät toisilleen jos meni liian "henkilökohtaiseksi", mutta niin hienosti osasivat olla. Ulkona jaksoivat juosta ja leikkiä oikein kunnolla ja Zito löysi spurttivaihteen pellolla ja sekoili, milloin mitäkin suussa.
Lenkin jälkeen lähdettiin Espoon seudulle koohoTOKOon. Paikalla oli ihan mukavasti muita punavalkoisia. Porukassa oli myös 3,5kk Ella. Niin söpölainen vaavi. Zitohan ei tietenkään jaksanut aluksi keskittyä, mutta kyllä välillä saatiin jotain onnistunuttakin aikaan. Tokon jälkeen sitten otettiin vähän kontaktilautaa. Se meni vähän pipapiksi, mutta temppuilu toimi. Niin kuin aina.
Illalla lähtettiin Ellun kanssa leffaan katsomaan Black Swania. Oli sitten niin hyvä leffa, että parempaa saa etsiä. Illalla sitten valvottiin ja juteltiin. Aamulla nukuttiin kaikki pitkään ja Zito oli  viimeinen joka suostui nousta ylös. Lähdettiin ulos ja vietiin koirat lenkille. Oli jotenkin niin tylsä ilma kuvata joten tämän päivän kuvasaalis jäi pieneksi. Koirat eivät halunneet toimia, mutta laitettiin toimimaan.
Huomasi kuinka Zitolle toimiin vaihtelu, koska Zito osaa rauhottua vieraassa paikassa, mutta myös nauttii siitä. Juuri sopiva reissukoira. Kotimatka menikin nukkuessa ja nytkin Zito nukkuu jalkojen juuressa.







 
true love <3


torstai 24. maaliskuuta 2011

On siis kevät...


Jokainen varmaan huomaa, että kevät sieltä yrittää tehdä tuloaan takatalvesta huolimatta. Meillä kevät tarkoitaa ruskeanmustaa läpimärkää koiraa, joka pöyrii mudassa, sen minkä ehtii :S Olen miettinyt jo , että kuinkahan paljon Zito turkki kuluu jos se täytyy huuhdella viisikin kertaa viikossa. Olen pyöritellyt kuraherraa hangessa ennen sisälle menoa, mutta perheen äiti passittaa aina kylpyhuoneen puolelle.
Sunnuntaina oltiin pentunäyttelyssä ja hienosti meni. Zito oli ainoa koohopentu, mikä harmitti. Tuntui, että kehässä toimiminen alkoi tuomia rutiinina meillä molemmilla, enkä hermoillut ollenkaan ennen kehää enkä kehässä. Zito antoi tutkia hyvin eikä väistellyt tuomaria. Ainut, että matto kiinnosti liikaa, edellisten nakinpalojen ansiota. Kuitenkin esiintyi hyvin, vaikka kuono välillä matossa kävikin. Hidastin vähän vauhtia ja niin Ziton liikkeetkin parantuivat huimasti. Seisominen nyt oli mitä oli, mutta ainakin oli ryhdikäs herra.
Tuomarina Pia Itkonen,PEK1
"Ryhdikäs nuorimies, jolla kaunisilmeinen pää. Hienot korvakorut, jo tässä iässä. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Kaunis ylälinja. Oikein värittynyt häntä, joka liikkessävalitettavasti liian pystyssä. Hyvä karvan väritys ja laatu. Esiintyy ja esitetään kauniisti."
Huomenna suuntaamme Ellun&Remuksen luokse viettämään viikonloppua Vantaalle. Tarkoituksena on touhuta koirien kanssa, käydä koohoTOKOssa, elokuvissa ja ylläri valvomista. Zitohan on niin vauva, että alkaa aina nukkumaan klo 22.00 "kymppipisun" jälkeen ja nukkuisi varmaan klo12.00 aamulla, jos sitä ei kukaan pyytäisi ulos tai muuten "häiritsisi". Toivottavasti Zito viitsisi tehdä muutakin kuin nukkua, ettei kaikki kuvat ole pelkkää tuhinaa täynnä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hukassa...


Siirretty vanhasta blogista:

Launtaina äiti vei aamulla Ziton lenkille ja poika oli oikein miellyttämistuulella TAAS. Kotona Ziton piti sitten tuoda koko ajan leluja minulle. Otettiin sitten noutamista ja hienosti, meni. Ongelmana vaan on aina se, että Zito kuumenee liikaa ja murahtelee kapulalle ja heittelee sitä välillä matkalla. Hauskan näköistähän se on, mutta ehkei kannata liikaa nauraa sille, ettei siitä tule sitten tapaa jota ei saa enää helpolla kitkettyä pois. Muutenkin kaikki kosketustemput ja suulla tehtävät ovat meillä yhtä räpeltämistä. Zito inahtelee syöksyilee ja muuten vaan sekoaa esimerkiksi kosketusalustan kanssa tai ämpäriin menemisessä. Tästä seuraa se ettei, Zito jaksa keskittyä vaan alkaa tuomaan lelua, että leikitäänkö mielummin?!
Illalla Zito pääsi toiselle lenkille Ahveniston harjulle. Emmi otti Ziton kanssa pari toistoa seuraamista ja hienosti meni. Zito on alkanut pitää katsekontaktia kokoajan yllä, eikä olla pidetty namia enää kädessä vaan palkka tulee namipalapussista lopuksi. Oli se siten lelu tai nakin pala, niin sieltä se tulee ja Zito kyllä pitää huolen ettei sitä unohdeta. Muuten Z alkaa tökkimään pussia kuonollaan ! Ennen kun mentiin sisään otettiin luoksetuloja, ravaamista ilman hihnaa, liikkeestä maahan menoa ja seisomista, seuraamista ja pari noutoa tuoreella puuklapilla, josta Zito innostui aivan liikaa.
Aamulla kaikki nukkui pitkään, eikä Zitollakaan ollut erikoinen kiire pedistään nopean aamupisun jälkeen. Kuvasin sitten Zitoa ja jotain muutakin. Sain ihan ok seisomiskuvia pöydän päällä. 12 aikaan lähdettiin ulos. Käveltiin jonkun aikaa, mutta enimmikseen touhuttiin upean lumilinnan raunioissa. Meidän naapurin lapset Sanni lukuun otettuna ovat rakentaneet hienoa lumilinnaa jo toista kuukautta. Nyt kuitenkin se on alkanut sulaa, eikä linna enää ole entisessä loistossaan. Kokeiltiin, että Emmi meni piiloon raunioihin ja minä touhusin samalla jotain muuta. Sitten kun Zito huomasi jonkun puuttuvan sanoin Zitolle ETSI! Zito lähti heti haistelemaan ja juokseemaan hajujen suuntaan, mutta ekalla kertaa kun Emmi oli niin pelottavan näköinen pienessä mytyssä niin Ziton piti mennä vaan haukkumaan Emmiä, eikä uskaltanut mennä tervehtimään ja hakemaan palkaa. Toisella kertaa Emmi oli jo tutun näköinen, eikä enää peikottanut. Otettiin välillä niinkin, että minä menin piiloon ja Zito etsi samalla innostuksella. En paljoa ymmärrä hausta, mutta minun älyn mukaan tämä saattoi jopa olla jossain määrin haun alkeita, tai jotain. Korjatkaa vaan jos olen aivan metsässä.
Zito on todella alkanut säikkymään esimerkiksi illalla kaikuja joita kuuluu meillä lähes joka ilta. Silloin tällöin kun Zito on vapaana ja puistossa on ihmisiä Zito pelästyy jotain outoa ääntä pihassa, niin Zito lähtee juoksemaan puistoa kohden huutaen(eli haukkun ja ulvonan sekaista mörinää) , mutta tulee luokse aina kunhan vaan karjasen taikasanan TÄNNE!! En tiedä kannattaisiko minun olla kokonaan huomioimatta vai kutsua luokse. Tiedän ettei Zito sinne puistoo mene, koska ei uskalla, mutta jotain ajattelin asialle tehdä. Outojen äänien ja muiden pelottavien asioiden tutusmista ollaan tehty aina ja tämäkin "ongelma" on tullut vasta murkkuiän saattelemana. Muutenkin olen vahvistanut omaa johtajuusasemaani mm. etten aina ala paijaamaan jos Zito yrittää änkeä syliin, tai en aina ala leikkimään jos Zito tuo lelun vaan käännyn ja haen toisen lelun jos kiinnostaa/ehtii leikkiä.
 
 
Cavalriina's Zito Zombrero
13. maaliskuuta 2011
säkä: 39cm
paino: 9,4kg


HAHAA!!


Katsekontaktia...

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Tokoa ja näyttelytreeniä


Siirretty vanhasta blogista:
Keskiviikkona olikin pentutokon viimeinen kerta ja viimeisen kerran teemana oli käydä kaikki liikkeet läpi. Kaikkia liikkeitä ei kuitenkaan ehditty käydä läpi, koska yksi kurssin koirista oksensi ja siinä meni aikaa kun piti odotella sotkun siivoamista. Kuitenkin Zito oli niin ihanalla päällä ja jaksoi keskittyä. Tähän vaikuttaa varmasti se, että olen vaihtanut palkkauksen leikkiin ja karvalelun retuuttamiseen aina liikkeiden välillä, ettei Zito ala liikaa miettimään toisia koiria. Leikkiminen on myös hyvä tapa pitää virettä yllä, ainakin Zitolla. Erityisesti liikkeestä maahan menossa ja seisomisessa saatiin todella hyvin onnistuneet toistot. Paikallaan makuussa Ziton piti välillä nousta ylös kun säpsähti toisen koirien haukkumista. Emmi oli mukana joten hän otti luoksetulot. Aluksi koiran huomion saanti kesti, mutta kyllä sitten toisen toiston jälkeen saatiin sujumaan ja Zito tuli suoraan viereen ilman mitään vinkkiä tai käskyä. Kurssin alussa mieti onkohan järkeä käydä edes loppuun, koska Zito vain huusi ja stressasi jostain syystä täysin tuttua paikkaa !? Viimeiset kerrat olivat niin loistavia, että olen saanut päähäni, että hakisimme seuramme ALO-treeniryhmään, mutta katsoo nyt. Kesällä keskitytään agilityyn ja näyttelyihin pääsääntöisesti, mutta kaikkea muutakin sinne sekaan kyllä tungen.
Tänään Ziton kaveri Otto tuli kyläilemään. Kyläilyllä oli myös tarkoituksensa. Otto on menossa nyt 9.4. spanielierkkariin cockerikehään pyörähtelemään ja Jasmin ja Otto tulivat meille treenaamaan. Aluksi annettiin poikien painaa keskenään, koska ovat oikeat sielunkumppanit. Valokuvaus jäi, koska kameran akku loppui päivällä enkä ehtinyt lataamaan sitä. Aikaisemmin tällä viikolla Otto oli alkanut treenailemaan ihan pelkästään käskystä seisomista. Tänään Otto jo  hahmotti käskyä, joten ei ainakaan tyhmä koira ole kyseessä. Itse en ainakaan liikaa tiedä cockerspanielin esittämisestä, mutta suunnilleen, että kuono vaakatasossa, häntä selän jatkeena ja jalat eivät saa olla liian takana eli ei koiran venyttämistä (jotenkin näin). Ravaamista treenattiin sitten enemmän, koska Otto on kova hyppimään innostuksissaan. Hienosti Otto sitten tajusi tarkoituksen vaikka Zito huusikini taustalla, että miks mä en pääse treenaa vaan mun pitää olla paikallaa?! Sitäkään en tiedä esitetäänkö cockerit reippaasti kävellen vai juosten, mutta ei onneksi tarvitse Ottoa esittää vaan Jasmin esittää ihan itse.
Sitten oli Ziton vuoro ja nyt pojulla taisi olla sellanen fiilinki, että nyt näytetään miten hyvin mä osaan. Zito oli niin ryhdikäs ja ravasikin niin hienostuneen näköisenä, että ei voinut kuin nauraa :P Seisomisessa olen niin huono esittämään Zitoa, koska kun siirrän pojun takajalkoja Zito menee ihan takakenoon tyhmästi. Saan kylläkin painoa taas eteenpäin,mutta sitten Zito on ihan venytetyn näköinen pitkine jalkoineen :S Mittasin Ziton tänään ja tulos on edelleen 39-40cm. Kuitenkin kun joskus päästään oikean säkämitan alle niin tulokseksi tulee joku 45cm hehhe :D Painoa oli 9,5kg ja nyt kun tuota taulukkoa kattoo niiin Zito on ollut jo kuukauden päivät samankokoinen. Painoa pitää tulla kyllä minusta vielä ainakin 1 kg lisää, mutta en tiedä mistä Zito ne repii :)
Tämä on nyt todella tylsä postaus, ilman kuvia, mutta joskus vaan tulee näin tylsää tekstiä.


sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Viikosta sanoin


Siirretty vanhasta blogista:
Torstaina käväistiin pulikoimassa koirakylpylässä ja oli sitä taas väsynyttä poikaa sen jälkeen. Aamulla oli vaikeuksia nousta pedistä kun mielummin Zito olisi halunnut jäädä lököttelemään rennosti. Kouluun oli kuitenkin lähdettävä ja Zitonkin piti silloin nousta ylös ja ulos. Koulun jälkeen olikin jo virkeämpi poika odottamassa.
Maanantaina minulla alkoi hyvin ansaittu hiihtoloma. Mitään suunnitelmia ei ollut ja vapaalla fiiliksellä lomailtiin. Kuitenkin alkuloma meni penkin alle kun vietin maanantain pää ämpärissä. Tiistaina olikin jo parempi olo ja Zito sai nauttia yksinolosta hetken kun ihmislauman voimin lähdettiin keilaamaan. Zito oli varmasti huojentunut kun sai nukkua hetken rauhassa kun koko viikonloppu talo oli täynnä vipinää. Keskiviikkona itselleni nousi vaihteeksi kuume ja Ziton kanssa pentutokoon jäi vain haaveeksi. Onneksi Emmi suostui "sijaistamaan" minua ja Zito pääsi tokoilemaan. Hyvin oli kuulemma mennyt ja tätä kautta Emmiinki taisi puraista jonkulainen koiraharrastus kärpänen.
Torstaina siivottiin ja kokeilin jotain uusia temppuja Ziton kanssa mm. sukan vetämistä jalasta ja jumppapallon vierittämistä. Askartelin myös itse aika "hienon" tokohypyn meille ja treenailtiin todella matalalla hypyllä sitten. Hienosti Zito tajusi kun edellisiltana oli Emmin kanssa tokossa ekan kerran kokeillut.
Perjantaina lähdettiin sitten oikein kunnolla ulkoilemaan ja reissu olikin yllätyksiä täynnä. Ajattelin ensin, että vien Ziton hiihtomaahan. Tietenkin niin hyvällä ilmalla paikka oli  täynnä ihmisiä. No mentiin sitten harjun toiselle puolelle ja sieltä löytyi rusakon raato josta Zito ei onneksi innostunut vaan säikähti itsekkin. Ei tietenkään jääty sinnekkään vaan jatkettiin vauhdilla paikkaa jossa voin päästää Ziton juoksemaan oikein kunnolla. Löysin sitten kivan pellon reunan jossa oli pieni omatekoinen latu jota pitkin sitten käveltii vähän matkaa. Zito valitsi tietenkin hangen johon herra upposi vähän väliä, hauskaa kuitenkin oli !
valkoinen kettuni
hauskaa :P


Lauantaina lähdettiin heti aamusta samaan paikkaan koska oli vielä loistavampi keli kuin perjantaina. Äiti lähti meidän matkaan ja tällä kertaa mentiin paljon pidemmälle latua ja lenkistä tuli paljon pidempi. Zito kyllä muisti varsin hyvin, koska kun laskin Ziton sivulle ennen vapaaksi päästämistä sen leuka oikein tärisi innosta. Tällä kertaa oli vielä hauskempaa :P !
päästä mut jo...
.
siis oikeesti :)
I-H-A-N-A-A-A-A-!!
tää on elämää :D
mä tuun, älkää jättäkö !
kukkulan kuningas :D
mit tuol o ?!
Tänään sitten suuntasin Ziton kanssa Alajärvelle järvenjäälle. Oltiin noin puolitoista tuntii ja sen jälkeen  Zito oli jo aivan poikki, kun oli niin haltioissaan jäältä löytyneistä kepeistä. Niiden perässä juokseminen väsytti Ziton äkkiä ja nyt on väsynyt koira kotona. Kamera jäi autoon joten kuvaamine oli hiukka vaikeeta.