tiistai 26. huhtikuuta 2011

Aurinkoinen iltapäivä


Siirretty vanhasta blogista:
Keittiön lämpömittari näytti +18, niin päätin lähteä Ziton kanssa kahtelemaan luontoa. Oli niin mukava lähteä ilman paksua vaatekerrastoa. Vedin vain shortsit jalkaan ja menoksi. Zitolle tuokin oli liikaan, kun menin vahingossa Zitolle lupailemaan ulos lähtöä. Z hyöri ja ulisi jaloissani, eikä malttanut yhtään. Kierrettiin asfalttiviidakon kautta, eli Cittarin ja Prisman ympäristöt. Sitten kurvattiin kohti luontoa. Lähdettiin metsään, eli tutulle Kahtoilammelle ja sen lähiympäristöihin. On tullut kyllä ravattua tuolla nyt parina päivänä aika tiheästi. Zito innostui vedestä, kylläkään ei niin paljoa kuin aikasempina kertoina. Kahlaili, ei ihan pulahtanut.
Eilen kun oltiin rannalla, niin Zito kastoi talviturkkinsa kunnolla ja pulikoi innolla. Aluksi laiturilta hyppääminen oli pelottavaa, eikä rannastakaan viitsinyt kahlata syvemmälle. Lyhyen mietinnän ja tuen jälkeen Zito hyppäsi veteen. Zitosta laituri oli aluksi pelottava, kun huijui oudosti. Sen takia Zitosta piti pitää laiturinreunalla, ettei pääse satuttamaan itseään. Kun Zito halusi päästä takaisin kuivalle maalle Z yritti päästä kelluvan laiturin reunalle. Turhaan. Zito hermostui , mutta kutsuin sitten Zitoa, koska itse olin rannassa. Tajusi se uimari tulla loppujen lopuksi rannasta, mutta kyllä tovin räpiköi laiturin reunalla. Reissun lopussa loppui kamerasta akku. Onneksi oli pokkari mukana videoita varten ja saatin sitten "kesäturkkisesta" koirasta kuva :)
leskenlehtiä näkyi eilen tievarsilla
märkä koira
Piti kylläkin kertoa iltäpäivästä, mutta kerroimpa Ziton talviturkin heitosta ja ensimmäisestä tarkoituksellisesta uintikerrasta ihan luonnossa. Muuten käppäiltiin ja Zito tietenkin haisteli ja maisteli luontoa; keppejä, käpyjä ja ihmetteli ja haukkui fasaania. Kooikerhondjenhan pitäisi olla lintukoira, mutta tuo ainakin pitää innostaa, että tajuu linnuista jotakin. Sorsatkin oli kyllä liian tylsiä, vaikka oli soidinmenot käynnissä ja huuto oli aika mahtava :/ ! Tulihan Emmikin vastaan ja pääsi kuviinkin.
sinivuokkoja

Kuvien päivittämistä


Siirretty vanhasta blogista:
Ziton kuvagalleria on ollut melkoisella katkeella, koska en jostain syystä saanut laitettua kuvia sinne. Eilen ja tänään kamppailin yhteensä neljä tuntia kuvat.fin:n kanssa ja nyt on kuvat siellä. Toivottavasti toimisi edes hetken.


Nyt lähden Ziton kanssa taas Kahtoinlammelle,itse ottamaan rusketusta ja Zito saa taas seota vedestä :D
Mukavia ensimmäisiä hellepäiviä kaikille!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ranta- vai hiihtokelit...


Siirretty vanhasta blogista:
Keskiviikkona lähdin heti koulun jälkeen lenkille Kahtoinlammelle. Talvella lammen ympärillä menee hiihtolatuja, mutta nyt on tietenkin jo täysin sulia ja pururata täysin paljaana. Päästin Ziton heti rannassa vapaaksi ja mukavaksi yllätykseksi Zito innoistui hieman liikaa vedestä. Pojusta tuli niin hullu, että kura lensi vaikka miten ja paljon. Lampi oli vielä aika jäässä, mutta ranta oli aika sula, vain ohut "jääkalvo" pinnassa. Zito sitten innostui rikkomaan veden "pintaa" ja hakemaan keppejä ja käpyjä jään päältä ja vedestä. Onneksi ei ihan uimaan lähtenyt, mutta selkää myöten kirjaimellisesti jääkylmässä vedessä kahlasi. Zito onneksi rauhoittui kun jätin sekoilun huomiotta ja jatkoin matkaa suon poikki pitkospuita pitkin. Nopeasti Z tajusi, että "hetkonen, nyt toi unohti mut!!" ja lähti kuromaan välimatkaa. Heti kun luulin, että sekoilu oli ohi, Zito tajusi ihanan suolillun ja alkoi kierimään ja kahlaamaan puolisulassa suossa. Jos jotakuta on haitannut Ziton turhan valkovoittoinen väri, niin tuon suoshown jälkeen, ei kukaan voinut väittää, että Zitosta puuttuisi  ruskeeta Päättämätön ! Suostakin selvittiin, mutta kun pääsin pururadan laidalle, niin jättikokoinen samojedinkoira syöksyy meitä kohden irrallaan ja yksin. Onneksi ehdin laittaa Ziton hihnaan, eikä Zito kiinnostunut pörrökasasta ollenkaan. Onneksi tai voiko sanoa onneksi näin keski-ikäisen miehen tulevan lähemmäksi ja kutsuvan koiraansa. Samojedi oli kuitenkin ehtinyt alkaa nylkyttää Zitoa ja itseäni yhtäaikaa...eli Zito minun reidessäni kiinni ja nylkyttäjä kyljessä...nice :/ ! Nopsia tai Mopsia mies huuteli, mutta koiraa ei kiinnostanut isäntä sitten yhtään. Aloin työntää koiraa pois päin, mutta siitä Mopsi-Nopsi vasta innostui joten aloin tehdä äkkinäisiä liikkeitä koiraa kohden-> ei vaikutusta. Sitten yksikertaisesti lähdin jolkottelemaan Zito sylissä miestä kohden. Mopsi-Nopsi unohti meidät, koska säikähti minua, mutta huomaan, että miehellä oli sukset jalassa kuivalla pururadalla. Menin heti ihan paniikkiin, että kuka hullujenhuoneelta on karannut ja nyt pitäisi jotain kanssakäymistä yrittää epäilyttävän miehen kanssa . Noh, se vaan huikkas, että: "vähän on hiihtokelit vähissä" ja jatkoi suksiensa hinkkaamista puunpuruun, HULLU! 
Kaiken jälkeen pääsimme eroon hiihtoveikosta ja Mopsi-Nopsista, mutta EI! mies huutelee perääni vartin jälkeen ja olin aivan varma, että se tulee pyytämään anteeksi koiransa käytöstä. Mies huikkaa: "Voisikko sie ottaa miusta komia kuvan!" Samalla se kaivoi jotain halon näköistä kännykkää taskusta. Sydän alkoi hakkaamaan ja ajattelin, että mitä nyt keksin. Otin miehestä kuvan ja sanoin, että nyt on vähän kiire ja lähdin menemään. En edes itse tajunnut, mutta menin vain johonkin umpimettään ja etsin sieltä jonkun pikkupolun, ettei tarvitsisi enää törmätä siihen mieheen! Zito vaan ihmetteli panikoimistani, mutta ei onneksi pistänyt vastaan vaikka aika ripeesti siellä metsässä rämmin.
Eilen sitten oli Zito meni ja täytti jo 10 kuukautta ! Zito sai viettää rauhassa pari tuntia nukkuen ja leikkien uuden aktivointipallon kanssa. Muu perhe lähti shoppaamaan Ideaparkkiin ja sain mukavasti tuhlattua synttärirahojani. Zitolle ostettiin uusi KONGi. Oli todella mieluinen!
Siitä suoraan lähdettiin lenkille. Tällä kertaa porukat oli mukana. Kierettiin Kaurialan kautta Ahveniston harjulle ja sieltä samaiselle Kahtoinlammelle. Eilen ranta oli jo sula ja Zito innostui kahlaamaan. Itsekkin menin polvia myöten veteen, mutta vielä oli turhan kylmää uimiseen. Zito sai taas kivat hepulit ja oli niin sannassa. Uusi temppu oli pään työntäminen veden alle. Ei voinut kuin revetä kun katsoi kuinka näkyi vain ilmakuplia pinnalla, kun Z saalistaa pohjasta käpyjä. Kotona oli kyllä väsynyt poika.
Punnitsin Zitoa ja mittailin, niiin vaaka näytti 9,6kg ja säkä oli vajaa 40cm.
Pitää vielä muistaa tarkistaa nopeasti oikein kirjoitus, koska minusta tuntuu, että äikänmaikkani on ruvennut seurailemaan blogiani. Luulo siitä syystä, että tulin maininneeksi tästä blogista tutkielmassani  ja yleensä kyseinen opettaja kiinnostuu kaikesta tälläisestä.
Meillä seistään näin:
tai...
tai...


Kepit on niin ihanii...

Niin ihanii...
Niin niin ihanii :)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Elämää kuvin


Siirretty vanhasta blogista:
Nyt päätin, että teen kunnon kuvapostauksen, koska vaihteluvirkistää ja olen suunnitellut tätä jo kauan.

Z on ollut aina perheen nukkumatti
Ziton tapa sanoa: "Onko ihan pakko?!"
Takka päällä= Zito takan ääressä
Leikki aina mielessä!
Zito on kova posettaja :)
Aina symppis...tai ainakin joskus...
Keppihirmu ISOLLA Z:lla!
Kahdella jalalla kulkia...
Tässä taitaakin olla kaikkien tuntema hollanninvinttikoira!



Grey is new black!


Siirretty vanhasta blogista:
Sunnuntaina suunnattiin taas Lohjalle Showlink Areenalle. Tällä kertaa käytössä oli pienempi halli. Kun katsoin näyttelykirjettä, mietin miten isoja kehiä tehdään kun niitä tulee olemaan vain kaksi. Olin tietenkin ajatellut, että näyttelyt pidetään isommassa hallissa/tilassa. Samassa missä kaikki M&M pentunäyttelyt oli pidetty.  Sattumalla  äiti unohti kääntyä parkkikselle ja vietiin auto sitten alemmalle parkkikselle. Jotenkin sitten ajauduttiin oikealle ovelle ja sisään mentäessä ajattelin, että onkon tämä sittenkään oikea paikka, kun tila näytti niin pieneltä. Olihan se sitten oikea kun Masi-veli ja Sirkku tulikin jo vastaan. Nopealla vilkasulla Masi oli aikalailla saman rakenteinen kuin Zitokin, kuitenkin paljon kehittyneempi ja karvan oli ihanan aaltoileva Zitoon nähden. Pojat olisivat alkaneet leikkimään, mutta liikaa ei pojat ehtineet painimaan Hymy !
Ennen kehää menoa Zitoa ei tahtonut kiinnostaa mikään. Jotenkin kun sitä vielä harjailin niin Zito kiinnostui minusta ja muutenkin innostui enemmän. Kehässä aluksi seisominen meni ihan pipariki, mutta jotenkin Zito seisoi, tuijotti kylläkin tuomaria isoilla ruskeilla silmillään, kun tuomari tuli kohdalle ja piti sellaista hyssyttelyääntä. En sitte käkenyt Zitoa katsomaan eteen päin, ettei ihan menisi sekaisin ja pyrin minimisoimaan kaiken turhan kehässä pois, että oma jännitykseni ei olisi pilannut kaikkea. Eka kierros Zito kulki kiitettävästi nenä maassa. Sitten kun laitoin Ziton pöydälle Z innostui koko touhusta ihan oikeasti ja seisoi niiin ryhdikkäästi ja muutenkin oli intoa täynnä, vaikka tuomari tutki kiitettävästi. Saatiinkin kehuja pöytäkäyttäytymisestä kun Zito ei välittänyt pätkääkään, vaikka purenta ja kaikki katsottiin tarkkaan. Liikkeitten esityksessä itse sössin kivasti, mutta ei ihan kaikkea voi aina ymmärtää, vaikka kehässä ehkä pitäisikin. Kun mentiin kerran kehä ympäri Zito ravasi todella hienosti ja nenä oli kaukana maasta. Minun ilokseni Zito seisoikin hienosti ,eikä minun tarvinut alkaa liikuttelemaan jalkoja mihinkään vaan annoin olla. Sieltä tulikin sitten ERI. Oli vaikea pidätellä hymyä kun punanen nauha tuli, koska joskus ajattelin ennen kuin koko koiraa oli edes syntynyt, että minulle riittää että kunhan ERI kerran saadaan niin se riittää. Pah se mitään riitä, ei ainakaan meille! Sitten olikin kiire jo junnujen kilpaluokkaan ja meitä onneksi odotettiin hieman, koska tuli siinä todellinen kiire. Zito innostui enemmän hommasta ja niin innostuin minäkin ja Zito ravasi parhaiten mitä ikinä! Zito oli sitten pitkän mietinnän jälkeen JUK2! Olen kyllä ihan äärettömän ylpeä, että meidän enemmän vinttikoiraa kuin koikkeri  muistuttavampi voitti paljon kehittyneemmän urokset. siitä tuo otsikkokin varmaan tuli. Seuraavat näyttelyt ovat varmasti toukokuussa, mutta vielä en tiedä mihin mennään. Pitää vähän katsoi minkälaisia tuomareita on missäkin.
Olen miettinyt, jo lähtisin Ziton kanssa sagin agileirille heinäkuun ekaksi viikonlopuksi. Siihen mennessä Zitolla ei ole juuri minkäänlaista pohjaa, koska seuramme alokasryhmän suunnittelu on näillä näkymin kaatunut kouluttaja pulan vuoksi. Kuitenkin kyllä siellä varmaa on muitakin aika aloittelijoita.
Tuomarina oli Jukka Kuusisto
"Sopivan kokoinen, mittasuhteiltaan oikea, vielä kovin keskeneräinen junioiriuros. Kevyehkö pää, vahva selkä. Rungoltaan vielä kovin kevyt. Riittävät kulmaukset, oikea-asentoiset raajat. Liikkuu hyvin. Hyvin esitetty. "  ERI JUK2
Cavalriina's Zeus Zapatero "Masi"
Cavalriina's Zito Zombrero "Zito"

Teen Zitosta heti perään kuvapostauksen, joten kannattaa katsastaa sekin :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Jag gillar!


Siirretty vanhasta blogista:
On niin ihana kun pääsee ajamaan kuivaa tietä kouluun, eikä tarvitse miettiä bussiaikatauluja. Kinokset luuhistuu ainakin täällä 10 cm päivässä ja on ihana kun nurmea näkyy kokoajan. Zito ainakin nauttii kevään tulosta kunnolla piehtaroimalla jokaisella nurmipläntillä, jonka punavalkoinen löytää. Todella ihana, kun olisi tarkoitus olla lauantaina ensimmäisen kerran virallisessa kehässä  "hurmaassa" tuomari. Samahan se on kun vaan kokemusta haetaan kun tollanen vinttikoiran näköinen kooho tästä talosta löytyy Kieli ulkona !
Lupailin kirjottavani heti kun tullaan koirapuistosta, mutta kävikin toisin. En edes lähtenyt koko koirapuistoon, koska Emmin halusi päästä tekemään jotain Ziton kanssa kahdestaan. Mukavasti oli mennyt, vaikkakin oli isotellut sakemannille. Ihmettelin aluksi kun ei ole ikinä mitään sellaista mun seurassa harrastanut, mutta varmaan Emmiä jotenkin jännitti Ziton kanssa olla muiden koirien kanssa, koska on lukenut koirien hulluista teinikausista ehkä hieman liikaa.
Pari päivää sitten meillä kävi makean pehmoinen vieras, tukijoukkoineen. Siis Ilona ihana bichon frise tytteli kävi meillä  telmimässä Ziton kanssa. Hieman liian nopea tempoinen leikki tyyli Zitolla Ilonan makuun. Ilona juoksi karkuun tuoli alle tai mihin ikinä kerkisi ja hyökki sitten härnäävästi Zitoa kohden.

Loppuun vielä pari aurinkoista kuvaa vaavi-Zitosta!


sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Tuttuja naamoja


Siirretty vanhasta blogista:
Eilen saapui taas odotettu koikkerilehti. Aloin lueskelemaan sitä tavalliseen tapaan ja siinä lehden puolessa välissä huomasín pari tuttua naamaa.  Olin jo unohtanut kokonaan, että Suvi oli joskus jututtanut meitä pentunäyttelyssä. Oli se aika yllätys kun oma koira olikin yht'äkkiä nenän alla, enkä tajunnut sitä itse. Kuvassa Zito kyllä näytti  niin takakorkealta, että hyi! Muutenkin herra on kehittynyt hurjasti! Ziton on edelleen kamala rimpula, mutta onhan se tuosta kehittynyt ja turkki kasvanut hurjasti! Kuvassa Zito seisoi vielä niin huimassa asennossa, että kyllä vähän hävetti. Jutussa oli myös Ziton veljestä Masista kuva ja muuta. Ei kyllä kamalasti ole pojilla samaa ulkonäköa ainakaan minun silmääni. Kolmas koohouros oli Jone joka olikin jo tuolloin todella hyvin kehittynyt. Enään ei pentukehään päästä, mutta junnukehään ollaan menossa 9.4. spaerkkariin Lohjalle. Eihän tuo siellä vielä MITENKÄÄN pärjää kun on niin nartun näköinen rimpula, mutta kyllä se kehittyy kun antaa kehittyä.

Eilen käytiin Ziton kanssa hiihtomaassa juoksentelemassa. Zitoa ei ulkoilu kiinnostanut, koska laitoin itse tehdyn sademanttelin Zitolle päälle. En olisi muuten laittanut, mutta kun satoi aika kiitettävästi ja jos Zito turkki pääsee märäksi ja kuraan, niin se nousee niin pystyyn, ja pysyy pystyssä varmaan viikon. Toinen syy oli se, että Emmi meni tyhmänä pesemään Ziton aivan turhaan tiistaina ja odottelen, että Ziton turkki laskeutuisi ja rasvatasapaino palautuisi. Nyt meinaa Ziton  turkki on niin pysyssä ja spaerkkari lähenee uhkaavasti! Päästi loppulenkistä Ziton vapaaksi pyörätiellä ja Zito ampaisi heti tiehensä. Säikähdin heti, että minne Zito lähti ja juoksin perään. Poika löytyikin heti  kotiovelta odottamassa sisään pääsyä, että tälläistä tottelemattomuutta!
Punnitsin Ziton alkuviikosta ja puntari näytii ikävät 9,3kg! Silloin päätin, että hankin Zitolle jotain rasvasempaa ruokaa. Ostettiin äitin kanssa sitten Royal Canin Sensibleä, koska myyjä sanoi, että on paljon rasvasempaa ja yleensä koirat syövät sitä mielummin. Kun Zito on päättänyt ettei suostu syömään kuivien napujen seassa mitään. Jos ollaan lisätty esim. lihaa tai kananmunaa ei kelpaa, mutta jos kupissa on pelkkiä kuivia napuja niin johan hotkitaan hetkessä ilman ongelmia.  Tänään Zito pääsee koirapuistoon ja kirjottelen siitä sitten illalla tai huomen aamuna.