keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Grey is new black!


Siirretty vanhasta blogista:
Sunnuntaina suunnattiin taas Lohjalle Showlink Areenalle. Tällä kertaa käytössä oli pienempi halli. Kun katsoin näyttelykirjettä, mietin miten isoja kehiä tehdään kun niitä tulee olemaan vain kaksi. Olin tietenkin ajatellut, että näyttelyt pidetään isommassa hallissa/tilassa. Samassa missä kaikki M&M pentunäyttelyt oli pidetty.  Sattumalla  äiti unohti kääntyä parkkikselle ja vietiin auto sitten alemmalle parkkikselle. Jotenkin sitten ajauduttiin oikealle ovelle ja sisään mentäessä ajattelin, että onkon tämä sittenkään oikea paikka, kun tila näytti niin pieneltä. Olihan se sitten oikea kun Masi-veli ja Sirkku tulikin jo vastaan. Nopealla vilkasulla Masi oli aikalailla saman rakenteinen kuin Zitokin, kuitenkin paljon kehittyneempi ja karvan oli ihanan aaltoileva Zitoon nähden. Pojat olisivat alkaneet leikkimään, mutta liikaa ei pojat ehtineet painimaan Hymy !
Ennen kehää menoa Zitoa ei tahtonut kiinnostaa mikään. Jotenkin kun sitä vielä harjailin niin Zito kiinnostui minusta ja muutenkin innostui enemmän. Kehässä aluksi seisominen meni ihan pipariki, mutta jotenkin Zito seisoi, tuijotti kylläkin tuomaria isoilla ruskeilla silmillään, kun tuomari tuli kohdalle ja piti sellaista hyssyttelyääntä. En sitte käkenyt Zitoa katsomaan eteen päin, ettei ihan menisi sekaisin ja pyrin minimisoimaan kaiken turhan kehässä pois, että oma jännitykseni ei olisi pilannut kaikkea. Eka kierros Zito kulki kiitettävästi nenä maassa. Sitten kun laitoin Ziton pöydälle Z innostui koko touhusta ihan oikeasti ja seisoi niiin ryhdikkäästi ja muutenkin oli intoa täynnä, vaikka tuomari tutki kiitettävästi. Saatiinkin kehuja pöytäkäyttäytymisestä kun Zito ei välittänyt pätkääkään, vaikka purenta ja kaikki katsottiin tarkkaan. Liikkeitten esityksessä itse sössin kivasti, mutta ei ihan kaikkea voi aina ymmärtää, vaikka kehässä ehkä pitäisikin. Kun mentiin kerran kehä ympäri Zito ravasi todella hienosti ja nenä oli kaukana maasta. Minun ilokseni Zito seisoikin hienosti ,eikä minun tarvinut alkaa liikuttelemaan jalkoja mihinkään vaan annoin olla. Sieltä tulikin sitten ERI. Oli vaikea pidätellä hymyä kun punanen nauha tuli, koska joskus ajattelin ennen kuin koko koiraa oli edes syntynyt, että minulle riittää että kunhan ERI kerran saadaan niin se riittää. Pah se mitään riitä, ei ainakaan meille! Sitten olikin kiire jo junnujen kilpaluokkaan ja meitä onneksi odotettiin hieman, koska tuli siinä todellinen kiire. Zito innostui enemmän hommasta ja niin innostuin minäkin ja Zito ravasi parhaiten mitä ikinä! Zito oli sitten pitkän mietinnän jälkeen JUK2! Olen kyllä ihan äärettömän ylpeä, että meidän enemmän vinttikoiraa kuin koikkeri  muistuttavampi voitti paljon kehittyneemmän urokset. siitä tuo otsikkokin varmaan tuli. Seuraavat näyttelyt ovat varmasti toukokuussa, mutta vielä en tiedä mihin mennään. Pitää vähän katsoi minkälaisia tuomareita on missäkin.
Olen miettinyt, jo lähtisin Ziton kanssa sagin agileirille heinäkuun ekaksi viikonlopuksi. Siihen mennessä Zitolla ei ole juuri minkäänlaista pohjaa, koska seuramme alokasryhmän suunnittelu on näillä näkymin kaatunut kouluttaja pulan vuoksi. Kuitenkin kyllä siellä varmaa on muitakin aika aloittelijoita.
Tuomarina oli Jukka Kuusisto
"Sopivan kokoinen, mittasuhteiltaan oikea, vielä kovin keskeneräinen junioiriuros. Kevyehkö pää, vahva selkä. Rungoltaan vielä kovin kevyt. Riittävät kulmaukset, oikea-asentoiset raajat. Liikkuu hyvin. Hyvin esitetty. "  ERI JUK2
Cavalriina's Zeus Zapatero "Masi"
Cavalriina's Zito Zombrero "Zito"

Teen Zitosta heti perään kuvapostauksen, joten kannattaa katsastaa sekin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti