sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ranta- vai hiihtokelit...


Siirretty vanhasta blogista:
Keskiviikkona lähdin heti koulun jälkeen lenkille Kahtoinlammelle. Talvella lammen ympärillä menee hiihtolatuja, mutta nyt on tietenkin jo täysin sulia ja pururata täysin paljaana. Päästin Ziton heti rannassa vapaaksi ja mukavaksi yllätykseksi Zito innoistui hieman liikaa vedestä. Pojusta tuli niin hullu, että kura lensi vaikka miten ja paljon. Lampi oli vielä aika jäässä, mutta ranta oli aika sula, vain ohut "jääkalvo" pinnassa. Zito sitten innostui rikkomaan veden "pintaa" ja hakemaan keppejä ja käpyjä jään päältä ja vedestä. Onneksi ei ihan uimaan lähtenyt, mutta selkää myöten kirjaimellisesti jääkylmässä vedessä kahlasi. Zito onneksi rauhoittui kun jätin sekoilun huomiotta ja jatkoin matkaa suon poikki pitkospuita pitkin. Nopeasti Z tajusi, että "hetkonen, nyt toi unohti mut!!" ja lähti kuromaan välimatkaa. Heti kun luulin, että sekoilu oli ohi, Zito tajusi ihanan suolillun ja alkoi kierimään ja kahlaamaan puolisulassa suossa. Jos jotakuta on haitannut Ziton turhan valkovoittoinen väri, niin tuon suoshown jälkeen, ei kukaan voinut väittää, että Zitosta puuttuisi  ruskeeta Päättämätön ! Suostakin selvittiin, mutta kun pääsin pururadan laidalle, niin jättikokoinen samojedinkoira syöksyy meitä kohden irrallaan ja yksin. Onneksi ehdin laittaa Ziton hihnaan, eikä Zito kiinnostunut pörrökasasta ollenkaan. Onneksi tai voiko sanoa onneksi näin keski-ikäisen miehen tulevan lähemmäksi ja kutsuvan koiraansa. Samojedi oli kuitenkin ehtinyt alkaa nylkyttää Zitoa ja itseäni yhtäaikaa...eli Zito minun reidessäni kiinni ja nylkyttäjä kyljessä...nice :/ ! Nopsia tai Mopsia mies huuteli, mutta koiraa ei kiinnostanut isäntä sitten yhtään. Aloin työntää koiraa pois päin, mutta siitä Mopsi-Nopsi vasta innostui joten aloin tehdä äkkinäisiä liikkeitä koiraa kohden-> ei vaikutusta. Sitten yksikertaisesti lähdin jolkottelemaan Zito sylissä miestä kohden. Mopsi-Nopsi unohti meidät, koska säikähti minua, mutta huomaan, että miehellä oli sukset jalassa kuivalla pururadalla. Menin heti ihan paniikkiin, että kuka hullujenhuoneelta on karannut ja nyt pitäisi jotain kanssakäymistä yrittää epäilyttävän miehen kanssa . Noh, se vaan huikkas, että: "vähän on hiihtokelit vähissä" ja jatkoi suksiensa hinkkaamista puunpuruun, HULLU! 
Kaiken jälkeen pääsimme eroon hiihtoveikosta ja Mopsi-Nopsista, mutta EI! mies huutelee perääni vartin jälkeen ja olin aivan varma, että se tulee pyytämään anteeksi koiransa käytöstä. Mies huikkaa: "Voisikko sie ottaa miusta komia kuvan!" Samalla se kaivoi jotain halon näköistä kännykkää taskusta. Sydän alkoi hakkaamaan ja ajattelin, että mitä nyt keksin. Otin miehestä kuvan ja sanoin, että nyt on vähän kiire ja lähdin menemään. En edes itse tajunnut, mutta menin vain johonkin umpimettään ja etsin sieltä jonkun pikkupolun, ettei tarvitsisi enää törmätä siihen mieheen! Zito vaan ihmetteli panikoimistani, mutta ei onneksi pistänyt vastaan vaikka aika ripeesti siellä metsässä rämmin.
Eilen sitten oli Zito meni ja täytti jo 10 kuukautta ! Zito sai viettää rauhassa pari tuntia nukkuen ja leikkien uuden aktivointipallon kanssa. Muu perhe lähti shoppaamaan Ideaparkkiin ja sain mukavasti tuhlattua synttärirahojani. Zitolle ostettiin uusi KONGi. Oli todella mieluinen!
Siitä suoraan lähdettiin lenkille. Tällä kertaa porukat oli mukana. Kierettiin Kaurialan kautta Ahveniston harjulle ja sieltä samaiselle Kahtoinlammelle. Eilen ranta oli jo sula ja Zito innostui kahlaamaan. Itsekkin menin polvia myöten veteen, mutta vielä oli turhan kylmää uimiseen. Zito sai taas kivat hepulit ja oli niin sannassa. Uusi temppu oli pään työntäminen veden alle. Ei voinut kuin revetä kun katsoi kuinka näkyi vain ilmakuplia pinnalla, kun Z saalistaa pohjasta käpyjä. Kotona oli kyllä väsynyt poika.
Punnitsin Zitoa ja mittailin, niiin vaaka näytti 9,6kg ja säkä oli vajaa 40cm.
Pitää vielä muistaa tarkistaa nopeasti oikein kirjoitus, koska minusta tuntuu, että äikänmaikkani on ruvennut seurailemaan blogiani. Luulo siitä syystä, että tulin maininneeksi tästä blogista tutkielmassani  ja yleensä kyseinen opettaja kiinnostuu kaikesta tälläisestä.
Meillä seistään näin:
tai...
tai...


Kepit on niin ihanii...

Niin ihanii...
Niin niin ihanii :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti