lauantai 3. syyskuuta 2011

Kiirettä ja kitinää


Siirretty vanhasta blogista:
Viime kirjoituksesta on jo aivan liian kauan, huhhuh! Lukio tuottaa niin paljon työtä, että oikein itkettää. Kuitenkin vietän oikeastaan kaiken vapaa-aikani Ziton kanssa ja nyt oikeastaan agilityn ja arkikäyttäytymisharjoitusten merkeissä. Nimittäin löytyi kesäpäivillä nuoresta uroksesta se uroskin ja itse en siedä sitten !YHTÄÄN! tuota ärmeltämistä muille koirille. Nartuista ei minkäänlaista reaktiota, ei edes kiinnostusta , ellei saada leikkiinkutsuja. Tutut urokset on parhaita painikavereita ja tuossa onkin itselleni parantamisen varaan itselläni, kun aina kun päästän tuon leikkimään tutun uroksen kanssa niin en pysty millään rentoutua vaan odotan jommaltakummalta osapuolelta reaktiota. Niin ei vielä ole käynyt ja toivottavasti välit pysyvät hyvinä.
Lenkillä mennään muut koirat ihan ok ohi. Katsekontakti katkeaa yleensä kerran tai kaksi meidän välillä juuri kohdalla, mutta muuten rauhassa (: ! Tuo vaan on niin hämmentävä koira kun välillä treeneissä vieraat urokset ovat päässeet iholle oikein eikä reaktiota, mutta esim. kesäpäiville murina oli aivan selvää! Nyt ei kesäpäivien jälkeen ei kertaakaan olla murahdeltu ja näin. Melkein joka päivä on tavoitteena ohittaa suunnilleen kuusi urosta ja välillä ravataan koirapuiston edessä edestakaisin jos ei muuten ole tavoitteet tulleet täytetyksi. Itse koirapuistoon en halua tuota erikoisemmin viedä kun siellä vaanii milloin mikäkin tauti tai myrkky.
Nyt on taas niin tylsää tekstiä, että huhuh! Kuvatkin on niin laimeita ja vähäisiä kun pitäisi huoltaa kamera eikä koko Hämeenlinnassa toimi yksikään kameranhuoltofirma! Voi *ittu tätä tuppukylää! Niin ja tietysti jos jotain herättävää vinkkiä tuohon uroksien ärmentämisongelman pois kitkemiseen olisi niin kiitos jos joku vaivautuu auttamaan! (: On niin ihana kun aina kun joku asia epävarma niin kommenttiboksista löytyy paljon hyyviä vinkkejä paljon kokeneimmilta
omistanko hieman takakorkean koiran kenties ...